top of page
  • Writer's pictureAnna Kantola

Maan syömisen monet syyt

Kaikille kasvissyöjille on luontaista nuolla maata tarkoituksena puhdistaa suolistoa. Milloin tästä luonnollisesta toiminnasta on tullut ongelma, ja miksi? Tässä pohdintaani ja omia havaintojani aiheesta.


Maan syöminen on kasvissyöjälle luonnollista käytöstä.


Luonnossa hevonen voi valita vapaasti paikan, jossa kokee maaperän syömiseen sopivaksi. Hevonen käyttää savista maaperää suoliston puhdistukseen. Savella on luontainen kyky sitoa itseensä myrkkyjä ja luovuttaa ne ulosteen mukana ulos, kun elimistö on siihen valmis. Savessa on myös paljon alkalisia mineraaleja, jotka voivat vaikuttaa positiivisesti kehon happo-emäs tasapainoon. Vaikka epäillään, että kasvissyöjät käyttävät savea ensisijaisesti puhdistavana ainesosana ruokavaliossaan, voi savella olla myös mineralisoiva vaikutus. Myös laadukkaalla mullalla on suoliston hyvinvointia tukeva vaikutus. Multa voi sisältää tutkitusti terveyttä edistäviä humus- ja fulvohappoja, jotka voivat edistää mineraalien imeytymistä ja lisätä energian tuotantoa, sekä parantaa vastustuskykyä. Valitettavasti tehoviljelyn myötä maaperän humus pitoisuus on laskenut, eikä mullalla ole enää terveyshyötyä, jota hevonen mullasta kaipaa.


Ihmisen luomat haasteet hevoselle.


Kun hevonen siirtyy villistä elinympäristöstä ihmisen huolehdittavaksi, on hyvin tyypillistä, ettei sillä ole enää mahdollisuutta vaellella kilometrejä vuorokaudessa, syöden samalla ja etsiä sopivaa savista maa ainesta suoliston hoitamiseksi. Tässä voimme havaita jo kaksi haastetta, jotka ihminen on luonut. Hevonen on luotu liikkumaan ja syömään jatkuvasti. Liike saa suoliston peristaltiikan toimimaan, jolloin ruoka massa on jatkuvassa liikkeessä eteenpäin. Tällöin suolistoon päätynyt maa aines ei pääse jumittumaan niin helposti suolenmutkaan, aiheuttaen ikäviä terveys haasteita. Myös tarjolla oleva rehu on hyvin erilaista kuin ihmisen tarjoama, ja laatu vaihtelee vuodenajan mukaan. Kun seuraan hevosia vapaana laitumella huomaan, että hevosilla on tietyt suosikki paikat, joissa ne käyvät nuolemassa maata satunnaisesti.


Mitkä ovat niitä sudenkuoppia, jotka ihmisen luomassa ympäristössä voivat saada maan nuolemisesta ongelman hevoselle? Käyn nyt läpi asioita, jotka olen huomannut elävässä elämässä.

Ensimmäisenä on ihmisen luoma elinympäristö itsessään. Hevosen elintilaa on rajoitettu hyvin voimakkaasti, jolloin hevoselle tyypillinen vapaa liike on jäänyt pois tai minimoitu. Pieni virikkeetön tarha ei kutsu hevosta liikkumaan sille luontaisella tavalla. Pahimmassa tapauksessa pohja on liejuinen tai upottava ja hevonen valitsee mielellään seistä mahdollisimman kuivassa kohdassa. Tämä vaikuttaa hevosen terveyteen negatiivisesti kaikilla osa alueilla. Ongelmaa ei korvaa pitkät tarhausajat tai ympärivuorokautinen ulkoilu.


Seuraavaksi ihminen helpottaa työtaakkaansa antamalla hevoselle vapaasti heinää saataville. Vapaan heinänhän sanotaan olevan terveysteko maha- ja suolisto haasteista kärsivälle hevoselle. Mutta onko näin lopulta? Riippuu täysin yksilöstä. Pahimmillaan hevonen syö, teho tuotettua heinää, reilusti yli tarpeensa. Iso heinämassa kulkee hitaasti suoliston läpi. Suuri valkuaisen tai sokerin määrä saa suoliston bakteerikannan sekaisin. Hevonen kokee tarpeelliseksi hoitaa itseään ja alkaa kaivaa maata. Jos maaperä on otollinen voi hevonen löytää maasta juuria, jotka toimivat myös ruokana suolistobakteereille.


Ihmisen perustamat hiekka tarhat ovat maansyöjän kannalta pahin mahdollinen paikka. Hiekka on maa aineksena raskasta ja se kulkeutuu huonosti suoliston läpi. Hiekkaa voi kulkeutua ahneella hevosella suoleen myös heinän mukana. Pienetkin hiekkamäärät painuvat helposti suolen pohjalle muodostaen nopeasti hiekkakertymän. Hyvin perustettu hiekkatarha on toimiva alusta varsinkin märkinä kausina, mutta on erityisen tärkeä huolehtia, ettei hiekka pääse kulkeutumaan hevosen suolistoon.


Mikä saa aikaan tarpeen syödä maata?


Kun mahassa korventaa voi hevosella olla tarve syödä maata suuremmissa määrin. Tällöin ei maata enää nuolla, vaan haukotaan ahneesti. Tässä vaiheessa hevoselle ei tunnu olevan mitään merkitystä mikä maa aines on kyseessä. Jos maata on tarve saada, se kaivetaan esiin, vaikka suodatinkankaan läpi. Nykyiset talvetkaan enää harvoin pystyvät estämään tätä ilmiötä. Tässä kohtaa onkin jo kiire hoitaa hevosen maha- ja suolisto kuntoon. Samalla koko elimistö kaipaa tasapainotusta. Toivottavaa on, ettei kovin pahoja vaurioita ole vielä päässyt syntymään. Pahan maan syömis kierteen katkaisu on haastavaa, koska maan syöminen ruokkii itseään, sen aiheuttaman pahan olon takia.


Myös stressi voi laukaista hevosessa tarpeen nuolla tai syödä maata. Stressi reaktio vaikuttaa aina ruuansulatukseen, jolloin hevonen voi tuntea epämukavaa oloa mahassa. Edesmenneen hevoseni kanssa oli parasta ottaa traileri esille siten, ettei hevonen sitä nähnyt. Jos hevoseni huomasi lähtöaikeet saatoin olla varma, että löysin sen nuolemasta maata katoksen takaa hakiessani sitä tarhasta.

Kaikki lääkkeet vaikuttavat aina hevosen elimistön tasapainoon ja hevoselle tulee usein tarve hoitaa itseään. Jos hevonen jää seisomaan lääkekuurin ajaksi tarhaan, on olosuhteet maan kertymiselle suolistoon otolliset. Lääkekuurin tarve onkin syytä punnita tarkkaan ja miettiä mahdolliset vaihtoehdot. Hevosta ei tietenkään koskaan saa jättää hoitamatta, jos sille on tarvetta, mutta hoitokeinoja on lukuisia.


Maan nuolemisen tarve voi selittyä myös mineraalien puutoksella. Voi olla, että ruokinta on laskettu täyttämään hevosen tarpeet, mutta siitä huolimatta hevonen kokee tarpeelliseksi nuolla maata. Voidaankin todeta, että ruokinta suositukset ovat aina suosituksia, ja tarve on yksilöllinen. Hevosilla käytettävien rehujen imeytymisessä on myös suuria eroja. Ei voida olettaa, että määrällisesti saman määrän kivennäis- ja hivenaineita sisältävät rehut imeytyisivät samoin. Imeytymisessä on myös yksilöllisiä eroja. Kivennäis- ja vitamiinirehuista osa jää aina imeytymättä. Vitamiinien imeytyminen edellyttää maksalta kykyä muuntaa vitamiinit hyväksikäytettävään muotoon. Sulamaton ja imeytymätön rehu poistuu elimistöstä omia reittejään. Poistuessaan tämä rehu voi aiheuttaa elimistölle monia haasteita. On ehkä aiheellista mainita tässä myös rehujen allergisoivasta vaikutuksesta, joka saa usein aikaan mahan korvennusta. Allerginen reaktio mahassa, voi saada aikaan tarpeen maan nuolemiseen/syömiseen. Voisinkin ehkä todeta, että laaja rehu valikoima voi olla rikkaus, mutta myös suuri huolen aihe hevosen terveyden kannalta. Omistajalla on suuri vastuu rehuja valitessa. Ajattelen, että mitä lähempänä ollaan hevosen lajityypillistä ruokaympyrää, sitä vähemmän voidaan mennä pieleen.


Mitä oireita maan syöminen voi aiheuttaa?


Miten olen huomannut hevosten oireilevan, kun maata on kertynyt suolistoon suurempia määriä. Pienet kertymät harvoin aiheuttavat hevoselle ongelmia. Hevosen rehut sisältävät luonnostaan aina pieniä määriä maata, joka normaalisti toimivassa suolistossa poistuu rehumassan mukana. Tyypillisiä maan kertymisestä kertovia oireita ovat:

- Löysä lanta tai ripuli

- Vesi lannan mukana

- Kaasuuntuminen

- Suorituskyvyn lasku ja haluttomuus liikkua

- Yleinen jäykkyys ja epätahtinen liikkuminen

- Yskiminen, puhaltaminen ja huono palautuminen

- Kirkas sierainvuoto


Maan syömiseen voi liittyä myös muita elimistön rasitustiloja ja ruuansulatuksen rasitustiloja, jotka voivat aiheuttaa hyvin laajoja ja vaihtelevia oirekuvia. Suuri määrä maabakteereita aiheuttaa kaasuuntumista ja suorituskyvyn laskua. Yskiminen on yksi oire, jota harvoin osataan liittää suolistoon kertyneeseen maa ainekseen. Maa voi kertyä suoleen siten, että se painaa palleaa ja saa hevosen liikkuessaan yskähtelemään. Kun maa aines lähtee liikkeelle voi liike saada aikaan voimakkaitakin yskän puuskia.


Maan syömisen, syy vai seuraus?


Maan syöminen voi olla yhteydessä johonkin mahan- ja suoliston alueen sairauteen, kuten mahahaava, suolistohaavaumat, suolistotulehdus, IBD tai jopa suoliston kasvaimet. Myös mahalaukun impaktioon eli mahalaukun viivästyneeseen tyhjenemiseen voi liittyä maan syömistä.


Paras lääke suoliston puhdistamiseksi ell tarjoamien hoitojen lisäksi on liike ja riittävä määrä korsirehua. Reipas laukka liikuttaa suolistoa ja pallean aluetta kaikista tehokkaimmin, mutta laukkaamista ei voi kuitenkaan varauksetta suositella. On oltava tietoinen suolistoon kertyneen maa aineksen määrästä ja laadusta. Suuren kertymän lähtiessä liikkeelle voi voimakas liike aiheuttaa hevoselle hengenvaaran. Liikettä kannattaa pitää yllä, hevosen vointia seuraten.


Lopuksi haluan todeta, että hoitokokemukseni perusteella, hankalastakin tilanteesta voi selvitä takaisin "käyttökuntoon". Jopa entistä ehompana. Muutos ei tapahdu hetkessä. Muutos vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Jatkuvaa seurantaa ja hevosen lukemista. Monen osa alueen tasapainoon saattamista. Lopputulos on palkitseva, kun kaiken vaivannäön jälkeen pääset työskentelemään yhteistyöhaluisen ja suorituskykyisen hevosen kanssa.


1,470 views0 comments

Comments


bottom of page